Ylipaino lisääntyy. Krooniset sairaudet yleistyvät. Terveydenhuollon kuormitus kasvaa. Ihan kuin kokonaiskuvaa ei haluttaisi nähdä.
Suomalaista ravitsemuskeskustelua on pitkään ohjannut ajatus yksittäisistä ravintoaineista: rasvan ja suolan määrästä, kuidusta sekä kaloreista. Samalla yksi keskeisin tekijä on jäänyt vähemmälle huomiolle, ruoan käsittelyaste.
Ultraprosessoitu ruoka on viime vuosikymmenten aikana vakiinnuttanut paikkansa arjessamme. Se on helppoa, edullista ja pitkälle kehitetty vastaamaan modernin elämän vaatimuksiin. Mutta samalla se on etäännyttänyt meidät siitä, mitä ruoka pohjimmiltaan on. Kyse ei ole yksittäisistä tuotteista, vaan kokonaisuudesta. Kun suuri osa päivittäisestä ravinnosta koostuu pitkälle teollisesti muokatuista tuotteista, vaikutukset näkyvät väistämättä terveydessä. Tätä yhteyttä tarkastellaan yhä enemmän myös tutkimuksissa.
Erityisen huolestuttavaa tämä on lasten ja nuorten kohdalla. He omaksuvat ruokailutottumukset ympäristöstään, kodeista, kaupoista ja kouluruokailusta. Jos arki täyttyy tuotteista, jotka ovat kaukana alkuperäisistä raaka-aineista, muodostuu siitä uusi normaali. Ja kyse ei ole yksilön epäonnistumisesta, vaan se on seurausta rakenteista, joissa helppous, hinta ja saatavuus ohjaavat valintoja enemmän kuin ravinnon kokonaislaatu.
Kyse ei myöskään ole vain siitä, minkälaisia ravintoaineita saamme, vaan minkälaisesta lähteestä ne tulevat. Aito, mahdollisimman vähän käsitelty ruoka ei ole trendi, sen tulisi olla perusta, jolle ihmisen ravitsemus on rakentunut.
Kouluruokailulla on tässä keskeinen rooli. Se ei ole vain yksittäinen ateria päivässä, vaan osa laajempaa ruokakasvatusta ja mahdollisuus näyttää käytännössä, mitä hyvä, oikea ruoka on. Ravitsemus ei ole irrallinen osa terveyttä, vaan se on kaiken lähtökohta. Jos haluamme aidosti puuttua ylipainon ja kroonisten sairauksien kasvuun, ravitsemussuosituksia ja koko nykyistä ruokateollisuutta olisi tarkasteltava uudestaan.
Useilla paikkakunnilla Suomessa on viime aikoina tehty kuntalaisaloitteita ultraprosessoidun ruoan vähentämiseksi tai poistamiseksi päiväkotien ja koulujen ruokailusta. Ilmiö kertoo kasvavasta huolesta, mutta myös lisääntyvästä ymmärryksestä ravinnon merkityksestä lasten terveydelle ja kehitykselle.
Olisi korkea aika tarkastella suuntaa, johon olemme julkisessa ruokailussa kulkemassa. Kun tiedämme ravinnon yhteyden oppimiseen, jaksamiseen ja pitkäaikaiseen terveyteen, on perusteltua kysyä, vastaavatko nykyiset käytännöt tätä tietoa.
Lopulta kyse on arvovalinnasta. Lapset ovat riippuvaisia aikuisten päätöksistä, ja juuri siksi näiden päätösten paino on erityisen suuri.
Leena Pihlajamäki teki kuntalaisaloitteen paremman kouluruoan puolesta 25.8.2025.
Laukaa-Konnevesi lehti torstaina 4.9.2025:
”Esimerkiksi perunamuhennoksen voi tehdä kahdella eri tapaa, Leena Pihlajamäki muistuttaa. ”Siinä voi olla perunaa, suolaa, voita ja maitoa tai parikymmentä riviä ainesosia.”
”Tämä ei ole hyökkäys keittiöhenkilökuntaa kohtaan, sillä arvostan heidän työtään ja tiedän, että he tekevät parhaansa. Kyse on suuremmasta, rakenteellisesta asiasta.”
Lue aloite täältä. Linkki kuntalaisaloitepalveluun: https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/44515
(Aloite on lähetettiin kuntaan käsiteltäväksi 26.10.25).
Leena Pihlajamäki, 20.5.2026