Maistuva ja ravitseva kouluruoka on avainasemassa oppilaan kasvun, kehityksen, jaksamisen ja ennen kaikkea oppimisen kannalta.
Julkaistu 23.4.2025
Jani Tuominen, Turku

Tänä päivänä puhumme yhä enemmän siitä, mitä terveellinen ruokavalio oikeasti tarkoittaa. On käynyt selväksi, että pelkkä ravintoaineiden – kuten rasvan, sokerin tai suolan – määrän tuijottaminen ei enää riitä. Yhtä tärkeää on ymmärtää, mitä ruualle on tehty, ja sen ymmärtämiseksi on kehitetty tieteellinen työkalu nimeltä NOVA-luokitus. Kyseessä on brasilialaisten tutkijoiden kehittämä järjestelmä, joka jakaa elintarvikkeet neljään ryhmään sen mukaan, kuinka pitkälle niitä on käsitelty teollisesti.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat käsittelemättömät ja minimaalisesti prosessoidut ruoat, kuten tuoreet vihannekset, hedelmät, pavut, liha, kala, kananmunat ja maito – tuotteet, joita on korkeintaan muokattu säilyvyyden tai turvallisuuden parantamiseksi esimerkiksi pakastamalla, kuivaamalla tai pastöroimalla. Toiseen ryhmään kuuluvat kulinaristiset ruoanvalmistusaineet, kuten suola, sokeri ja rasvat, joita käytetään muiden ruokien valmistuksessa, mutta joita ei yleensä syödä sellaisenaan. Kolmas ryhmä sisältää perinteisesti jalostettuja elintarvikkeita, kuten fermentoituja tuotteita, säilykkeitä, tavallista leipää ja juustoja – elintarvikkeita, joissa yhdistyvät ensimmäisen ja toisen ryhmän tuotteet ja joita on muokattu maun tai säilyvyyden vuoksi. Sitten on se neljäs ryhmä, joka todella herättää huolta.
Ultrajalostetut elintarvikkeet ovat ravitsemuksellisesti nykypäivän suurin ansa. Näiden elintarvikkeiden ongelmat liittyvät niiden ravitsemukselliseen köyhyyteen, ja siihen, miten ne vaikuttavat syömiskäyttäytymiseen sekä elimistön säätelyjärjestelmiin. Ne ovat usein energiatiheitä mutta ravintoaineiltaan köyhiä, sisältäen vain vähän kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita. Niissä on runsaasti lisättyä sokeria, suolaa ja epäterveellisiä rasvoja. UPR on rakennettu teollisesti useista ainesosista, joista moni ei kuulu tavalliseen kotikeittiöön: arominvahventeet, keinotekoiset makeutusaineet, väri- ja säilöntäaineet, emulgointiaineet, hydrolysoidut proteiinit ja teollisesti valmistetut herkästi hapettuvat kasviöljyt. Ne maistuvat hyvältä, säilyvät pitkään ja koukuttavat käyttäjänsä helposti – siksi niillä on vahva jalansija nykypäivän ruokakulttuurissa.
Ultraprosessoituihin elintarvikkeisiin kuuluvat mm. virvoitusjuomat, välipalatuotteet, suklaa ja makeiset, jäätelö, teollisesti valmistetut leivät ja sämpylät, margariinit ja levitteet, keksit, leivonnaiset, kakut ja valmiit kakkujauheet, aamiaismurot, valmiit piirakat, pasta- ja pitsaruoat, kananugetit, kalapuikot, makkarat, hampurilaiset, hot dogit ja muut muokatut lihatuotteet, proteiinipatukat, sekä pikakeitot, -nuudelit ja valmisruoat. Myös säästökuurille joutunut kouluruokamme näyttää harmittavan usein kuuluvan tähän sarakkeeseen.
Tutkimukset antavat selvän kuvan. Mitä enemmän syömme tällaisia tuotteita, sitä enemmän altistumme ylipainolle, korkealle verenpaineelle, sydänsairauksille, rasvamaksalle, tyypin 2 diabetekselle, suolistosairauksille, mielenterveysongelmille sekä dementialle, ja jopa tietyille syöville. Lyhyemmin sanottuna: ennenaikaisen kuoleman riski kasvaa, eivätkä ihmiset näytä syvällisesti tiedostavan tätä asiaa. Usein syrjäytämme tällaisella ruoan kaltaisella materiaalilla aidon, ravinteikkaan ruoan arjestamme lähes kokonaan.
Moni miettii, miksei tästä puhuta enemmän. Yksi syy on se, että NOVA-luokitusta on myös kritisoitu – ei riippumattomien tutkijoiden, vaan usein teollisuuteen kytköksissä olevien taholta, ja on helppo arvata miksi. Jos suuri osa supermarketin tarjonnasta kuuluu tähän kyseenalaiseen nelosryhmään, herättää se epämukavia kysymyksiä siitä, mitä meille oikeastaan myydään ja millä hinnalla. Onko kritiikki sitten tieteellistä vai taloudellisesti motivoitunutta – se jää jokaisen pääteltäväksi.
NOVA-luokituksella on kuitenkin vankka tieteellinen pohja. Sitä tukevat muun muassa Maailman terveysjärjestö (WHO), YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) sekä Pan American Health Organization. NOVA-luokitus on vakiintunut työkalu Brasiliassa ja Kolumbiassa, ja se on käytössä myös Argentiinassa, Venezuelassa ja Chilessä tutkimuksen ja ravitsemuspolitiikan alalla.
Lisäksi Ranska, Kanada ja Australia ovat sisällyttäneet sen periaatteita virallisiin ravitsemussuosituksiinsa. Kyse ei ole siis mistään marginaalisesta näkemyksestä, vaan välineestä, jonka avulla pystymme arvioimaan ruokavaliomme laatua uudella tasolla ja erilaisesta näkökulmasta.
NOVA ei vain luokittele ruokaa, se avaa silmät sille, millaista ruokaa meille tarjotaan ja miksi meidän olisi syytä palauttaa ruokavalion perusta yksinkertaisempaan, aidompaan ja tunnistettavampaan suuntaan.
Lisätietoa aiheesta voi lukea esimerkiksi Chris van Tullekenin kirjasta Ultraprosessoitua. Kirjassa kuvaillaan nykypäivän ravitsemukselliset ongelmat melko täydellisesti.
