Maistuva ja ravitseva kouluruoka on avainasemassa oppilaan kasvun, kehityksen, jaksamisen ja ennen kaikkea oppimisen kannalta.
Mielipidekirjoitus julkaistu Kalevassa 7.2.2026.
Tiedätkö sen valmisruoan, jossa on säilöntäaineita, hapettumisenestoaineita, happamuudensäätöaineita, emulgointiaineita, stabilointiaineita, paksuntamisaineita, makeutusaineita, väriaineita, paakkuuntumisenestoaineita, aromivahventeita, vähän oikeaa raaka-ainetta…
Kotona sama valmisruoka olisi selkeästi ultraprosessoitua, vältettävää ruokaa. Koulussa se kuitenkin kelpaa ravitsemussuositusten nimissä. Miten näin voi olla?
Suomalaiset ravitsemussuositukset perustuvat ravintoaineisiin, ei siihen, miten paljon ruokaa on käsitelty. Jos suola, rasva ja kuidut ovat kohdallaan, voi ruoka olla ”suositusten mukainen”. Tämä tarkoittaa sitä, että myös pitkälle prosessoidut, lisäaineita pursuavat ruoat mahtuvat suositusten sisään. Käytännössä kunnilla ja ruokahuollolla on siis lupa sanoa: kaikki on hyvin – vaikka lasten lautasella olisi ruokaa, jota yksikään meistä ei kotona valmistaisi.
Yhä enemmän on tutkimusnäyttöä siitä, että ruokien prosessointiaste ja lisäaineiden määrä vaikuttaa kehoon, mieleen ja mikrobistoon. Runsas ultraprosessoidun ruoan syönti on yhteydessä muun muassa ylipainoon, suolistosairauksiin, mielenterveysongelmiin sekä monenlaisiin kehon säätelyhäiriöihin. Ultraprosessoidun ruoan haitalliset vaikutukset eivät katoa sillä, että vain ravintoarvot ovat paperilla kunnossa.
”Koulussa esimerkiksi kinkkukiusaus voi näyttää perinteiseltä kotiruoalta, mutta ainesosaluettelo paljastaa jotain muuta.”
Useat maat, kuten Yhdysvallat, Brasilia, Chile, Ranska, Kanada ja Uruguay, ovat ottaneet virallisiin ravitsemussuosituksiinsa mukaan kehotuksen välttää ultraprosessoitua ruokaa. Myös Suomessa olisi jo korkea aika laajentaa alan asiantuntijoiden tietoisuutta pelkistä ravintoaineista itse ruokaan, kuten ainesosien määrään, ruoan rakenteeseen, lisäaineisiin ja valmistustapaan. Tämä on Suomessa ravitsemussuositusten porsaanreikä, ja siksi me tarvitsemme keskustelua ruoasta ja ruoan laadusta, ei vain numeroista.
Suomalaisessa koulussa esimerkiksi kinkkukiusaus voi näyttää perinteiseltä kotiruoalta, mutta ainesosaluettelo paljastaa jotain muuta: perunasuikale, vesi, rasvaton maito, ultraprosessoidut kasviöljyt, muunnetut tärkkelykset, emulgointiaineet, aromit, väriaineet, stabilointiaineet, sakeuttamisaineet, sokerit, hapettumisenestoaineet ja säilöntäaineet.
Tämä on esimerkki ultraprosessoidusta ruoasta, jossa luonnolliset raaka-aineet on korvattu pitkällä listalla lisäaineita ja teollisia ratkaisuja.
Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Chilessä ja Uruguayssa ravitsemussuositukset linjaavat selvästi: ruoan pitää perustua aitoihin, vähän prosessoituihin raaka-aineisiin – kasviksiin, vihanneksiin, tuoreeseen lihaan, kalaan, kananmuniin ja hedelmiin. Ruoka nähdään siellä myös osana lasten ruokakasvatusta. Sen tulee näyttää ja maistua oikealta kotiruoalta.
Onko lasten hyvinvointi sivuseikka vai yhteiskunnan tärkein investointi? Onko rikos panostaa lasten ruokailuun vai olisiko se yhteiskunnallinen velvollisuus? Tuleeko koulun tarjota halpoja, teollisia valmisruokia vai oikeaa ruokaa?
Jaakko Moilanen
puheenjohtaja, Oikeaa ruokaa ry